24. Sen verran selainikkunoita näyttäisi olevan kännykässä auki vieläkin. Yksi tärkeä yhteystieto, kolme lukemista odottavaa artikkelia, kuvapankkivinkkejä töitä varten, useamman sisustusliikkeen verkkokaupat ja yksi (!) potentiaalinen tee-se-itse -valaisinprojekti.

Henkilökohtaisen Konmarini yksi tavoite on vähentää yleistä kohinaa ympärillä karsimalla liiat virikkeet. Kuten huomaat, ihan vielä ei olla siellä. Sitä paitsi junnaan edelleen marituksen ensimmäisellä askeleella eli garderobissa.

Välilehtiä rullaillessa vastaan tuli MeNaisten lyhyt artikkeli japanilaisesta Kaizen-filosofiasta. Muutos parempaan, kuuluu kirjaimellinen käännös. Kaizenin ajatuksena on edetä pienin askelin kohti sitä muutosta, jonka haluaa saada aikaan.

"Jos joka päivä onnistuu muuttamaan haluamaansa asiaa prosentin verran eilistä paremmaksi, lopulta prosenteista kertyy iso luku, ja muutos on tehty," toimittaja havainnollistaa. 

Kutkuttavasta henkevyydestään huolimatta pieni googlailu paljastaa Kaizenin liittyvän olennaisesti yritysmaailmaan ja Lean-ajatteluun. Yrityskontekstissa strategian tarkoitus on parantaa esimerkiksi tehokkuutta pienillä, asteittaisilla muutoksilla suurten investointien tai muiden dramaattisten eleiden sijaan. Ongelmiin tartutaan sitä mukaan, kun ne tulevat vastaan, ja jatkuvassa kehittämisessä ovat mukana kaikki työntekijöistä johtoportaaseen.

Maailmassa on muutamia kohinattomia paikkoja, jossa mieli tyhjenee. Tässä yksi niistä.

Muutoksen aikaansaaminen on kiinnostava teema sillä kynnyksellä, jolla nyt seison. Viesti on käynyt vuosien mittaan selväksi: näyttävät, laakista tapahtuvat elämänmuutokset tuottavat harvoin pysyviä tuloksia.

Yhden lukemani teesin mukaan avain uusien hyvien tottumusten omaksumiseen on toisto, toisto ja toisto. Usein myös julkinen lupaus. Näillä eväin olen koettanut lisätä niin hyötyliikuntaa kuin vedenjuontiakin, toistaiseksi tuloksetta. Otin avuksi jopa kännykkäsovelluksen. Mutta kun ei janota, niin ei janota. Ei siihen auttanut jonkun tuntemattoman jenkin peukutus mobiiliappsissa: "Well done, you!"

Tässä lieneekin se Kaizenin pihvi. Yritin siirtyä lasillisesta tuoremehua aamuisin suoraan litraan vettä joka päivä. Homma toimi jonkun aikaa kunnes pakkolitkiminen alkoi suoraan sanoen.. no, ottaa päähän. Kaizen-ajattelun mukaan olisi ollut tuloksellisempaa ottaa vaikka yksi hörppy vettä päivään ja lisäillä hiljakseen määriä kun saisi edes siitä pienestä lisästä onnistumisen tunteen. Tavoitteen sijaan tulisi keskittyä niihin pieniin askeliin.

KonMarin kuvio on lähes päinvastainen. Kaikki lähtee liikkeelle tavoitetilan visioinnista. Kondo vastustaa vähän sieltä, vähän täältä -henkistä läpikäyntiä, sillä metodin ydin on karsimisen kautta luotavan järjestyksen lopullisuudessa. Prosessi viedään läpi määrätyssä järjestyksessä, yhtä kategoriaa kerrallaan tarkastellen. Näin esimerkiksi vaatteiden todellinen määrä ei piiloudu monimutkaisiin säilytysjärjestelmiin - kokonaiskuvaa on vaikeampi hahmottaa laatikko kerrallaan.

Kondon mukaan urakka tarvitsee suorittaa vain kerran, jonka jälkeen kaikelle on paikka eikä kaaosta pääse enää syntymään. Projektille annettavaa aikaa ei ole sen tarkemmin määritelty, olennaisempaa on omaisuuden käsittely loogisina kokonaisuuksina.

Toimeliaan käsissä homma voi siis olla ohi jopa yhdessä viikonlopussa, mutta ehtiikö mieli mukaan moiseen?

Mielenkiintoisen näkökulman tähän antaa Uuden Muusan Eeva Kolun kirjoitus, jossa avataan Kaizenin soveltamista henkilökohtaiseen elämään psykologi Robert Maurerin kirjan* pohjalta. Kolu kirjoittaa kulttuurimme arvostavan suuria eleitä ja niin sanottuja innovaatioita, mikä johtaa usein nopean tyydytyksen hakemiseen. Pienin askelin eteneminen on kuitenkin hedelmällisempää, sillä muutokset rutiineissa voivat saada aivoissamme aikaan alkukantaisen "taistele tai pakene" -reaktion, jonka tarkoitus on suojella meitä uhkia vastaan. Myös silloin kun kyse on positiivisesta ja halutusta asiasta. Kaizen vaatii kärsivällisyyttä, mutta sen avulla pelkoreaktiota voi "huijata" rakentamalla uusia tapoja pikku hiljaa.

Muutosvastarinta voi kohdistua myös positiivisiin muutoksiin.

Eittämättä myös KonMari vastaa osaltaan tarpeeseen pistää asiat kerralla uuteen uskoon. Siinä missä Kaizen antaa aivoille aikaa päästä yli muutosvastarinnasta, Marien lähestymistapa on topakan tiikeriäidin: rivakka potku persuuksiin ja elämä järjestykseen. Homma on hoidettava itse, kukaan ei voi päättää puolestasi mikä sitä iloa tuottaa.

Toisaalta siinä piilee nähdäkseni myös metodin vetovoima. Se imaisee mukaan selkeine ohjeineen ja nopeine tuloksineen, mutta käynnistää samalla jotain muuta. KonMari ei ole kertarysäys, vaan prosessi, jota käydään useammalla tasolla samaan aikaan. Vaikka pintapuolisesti se näyttääkin tarjoavan ns. pikavoittoja, asettaa Kondo meidät vastatusten perustavanlaatuisten kysymysten kanssa. Tavoitteen visualisointi pakottaa tarkastelemaan nykyistä elämäämme ja pohtimaan, mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä. Tavoitetila puolestaan heijastelee sitä, millaisen elämän mielestämme ansaitsemme.

Lopulta kukin voi viedä KonMarinsa läpi yhtä hyvin koko elämää syleillen tai pragmaattisesti pystyviikkaillen, prosessi on jokaisen oma. Jos hommaan ryhtyy hieman laveammalla pensselillä, eivät Marien kupit mene siitä nurin.

KonMarin "elämän mullistavasta taiasta" ja kokonaisvaltaisemmasta muutoksesta kiinnostuneille suosittelen kuitenkin Kaizen-ajatuksiin perehtymistä. Itse aion lukea Maurerin kirjan. Enää en ota paineita hitaasta etenemisestä, vaan annan itselleni aikaa sopeutua ja selkiyttää tavoitettani. Muutos ajattelussa ei tapahdu yhtä nopeasti kuin papereiden plärääminen, etenkään lapsiperheessä.

(Paperit olkoon seuraava kategoriani!)


*Robert Maurer: The Kaizen Way – One Small Step Can Change Your Life

Follow my blog with Bloglovin