Olen ihminen, jolla on valtavasti ideoita. Oikeasti. Sivutolkulla.

Kännykän muistio pursuilee innostuksen puuskassa tallentamiani sisustushaaveita, kirppismyyntiluetteloita, työmuistiinpanoja, kauppalistoja sekä kaikenlaisia hajatelmia. Bravuureitani, listojen todellisia kuninkaallisia, ovat diy-henkiset visiot, joilla voisi loihtia jatkoaikaa esimerkiksi syvästi inhoamalleni wc:lle muovimattoineen tai kulahtaneelle keittiölle ihan pikkurahalla!

Harrastan samaa myös selainikkunoiden kanssa. Kaikki kiinnostavat artikkelit, jotka pitäisi lukea, designlöydöt, kesken jääneet googlailut... ikkunoita auki yksi toisensa perään, jotta muistaisin ne kaikki varmasti. Oikea keskittymishäiriöisen portfolio.

Kaiken lomassa pitäisi vielä selviytyä ihan tavallisesta arjesta, viedä roskat ulos ja nukkua pari tuntia. Useimmiten en ehdi syödä aamiaista tai harjata edes hiuksia, puhumattakaan keittiön kaappien maalaamisesta.

Minulle on joskus ehdotettu to do -listojen tekemistä tuskailtuani sen hetkistä kaoottista työtilannetta. Kunpa vain tietäisitte, mietin silloin.

Tarpeeni jäsentää päänsisäistä elämää luetteloiden avulla ei ole mikään kukkivan luovuuden ylistys, vaan hälyttävä oire. Inspiroivista asioista on tullut minulle suorituksia, jotka pitäisi voida ruksia tehdyiksi. Ideoista tulee lopulta taakka, kun listoja kertyy ja takaraivossa pieni ääni sanoo, että en saa riittävästi aikaan - näistäkään mikään ei toteutunut.

Tässä muistilistojen ikeessä KonMari tavoitti minut. Jospa tämän prosessin myötä oppisin päästämään irti turhaan kuormittavista asioista ja poimimaan viriketulvasta ne tärkeimmät.

KonMariin sisältyy viehättävä ajatus turhan syyllisyyden hylkäämisestä. Kondo esimerkiksi opastaa kuinka luopua vikaostoksista - asioista, joiden hankkiminen on joskus tuntunut tärkeältä, mutta joista kannamme huonoa omaatuntoa, sillä ne eivät enää ilahduta. Kondo kehottaa hyväksymään, että kaikilla näillä asioilla on ollut merkitys siinä hetkessä kun ne ovat tulleet elämäämme ja sen vuoksi ne ovat jo täyttäneet tehtävänsä. Kauniisti kiittäen kiertoon ja eteenpäin.

Tätä voi soveltaa elämään ylipäätään. Mahdollisuuksista voi tulla taakka, jos ei tiedä mitä haluaa. Kaikkea ei kuitenkaan voi eikä tarvitse toteuttaa, eikä kaikkia polkuja ole tarkoitettu kuljettavaksi loppuun saakka. Virheet tuntuvat vähemmän pelottavilta kun antaa itselleen luvan vaihtaa suuntaa ihan hyvillä mielin.

Ensimmäiseksi karsin elämästäni konditionaalin. Se on ainakin yhtä tärkeää kuin vaatekaapin läpikäynti, sillä asiat joita pitäisi tehdä, vievät mentaalista kapasiteettia siinä missä menneiden vuosien hutiostokset ja paripuolet sukat kaappitilaa. On asioita, joita pitää tehdä ja sitten on niitä, joita saa tehdä, halutessaan.

Kävin läpi kännykän muistiot. Vanhat ideat, ostolistat ja to do:t kolisivat roskakoriin. 139 muistiinpanosta jäi jäljelle noin 50. Olo oli heti hieman kevyempi.