Pärjäsin lähes 30 vuotta mainiosti ilman kahvia. Tee ja erilaiset yrttihaudukkeet tyydyttivät kuuman juoman tarpeen, Coca Cola kofeiininpuutteen. Sitten vuosien lykkäysten jälkeen  päätin tarttua härkää sarvista ja tehdä valmiiksi roikkumaan jääneen graduni. Loppu on kahvipavuntuoksuista ja sormenpäitä kuivattavien kertakäyttöpahvimukien tuntuista historiaa.

Nykyisin kahvi merkitsee minulle paljon enemmän kuin vain raitiovaunumatkan ajanvietettä tai aivotoiminnan herättäjää. Ruuhkavuosia tarpoessani kahvista on tullut statussymboli ja luksustuote, jonka ympärille haluan rakentaa aivan oman hetkeni. En suostu juomaan kahviani samalla kun puen lapsia tai sudin meikkiä epätoivoissani valvottujen öiden varjostamille kasvoilleni, vaan säästän kahvihetken työpaikalle, rauhalliseen kotoiluun tai johonkin suosikkikahviloistani.

Heitän joskus hyväntahtoista huulta lattemammasta, mutta totta puhuakseni viimeisten kuukausien aikana aamuisista yksityisistä kahvihetkistä Kallion kahviloissa on tullut majakka minun arjessani. Jotain jota odottaa. Jotain pehmeää ja kiireetöntä. Hetki jolloin en ole uupunut äiti, vaimo tai työntekijä, vaan minä itse kaikkine toiveineni ja tunteineni. Se on luova hetki. Se on hetki somea, hetki äänikirjan kuuntelua tai vain vaikutteiden imemistä ympäristöstä. Se on niitä hetkiä, joista minä elän juuri nyt.

Huomaamattani minusta on tullut myös pienimuotoinen kahvihifistelijä. En punnitse grammoja tai omista hienoja masiinoita, vaan minun täydellinen kahvinautintoni syntyy tavallisella Prisman pressopannulla. Perinteisistä kotimaisista suodatinkahveista en juuri perusta, mutta laadukasta 100 % Arabicaa saa ihan meidän lähikaupastamme. Olen hionut prosessini sellaiseksi, että voin vilpittömästi todeta keittäväni kotona parasta kahvia maailmassa. Siksi olenkin tarkka myös kahvilakahvistani. Moni ylistetty paahtimo jättää minut kylmäksi, sillä ilmeisesti makunystyräni eivät ole virittyneet samalle taajuudelle maanmiesteni kanssa.

Seuraavaksi jaan kanssanne paikat, joihin minä menen imemään itseeni elämää ja tunnelmaa, olemaan samaan aikaan kokonainen ja hajallaan kulloinkin kaipaamallani tavalla. 

Tässä ovat suosikkikahvilani Kalliossa, olkaa hyvät.

Helsinginkadulla sijaitseva Rupla on kirinyt nopeasti yhdeksi suurista suosikeistani. Siellä on juuri sopiva yhdistelmä tilaa, rauhaa ja rouheaa visuaalisuutta niin kirjavan kalustuksen kuin vaihtuvien näyttelyidenkin muodossa. Viimeksi paikalla käydessäni seiniä kukittivat vielä Manuela Boscon "The queen is back" -yksityisnäyttelyn työt, jotka toivat raikkaan tuulahduksen ja oman romanttisen vireensä muutoin simppeliin miljööseen. Ruplan suurin viehätys piilee kuitenkin paikan aina yhtä ystävällisessä palvelussa, joka ei helsinkiläisittäin ole itsestään selvä asia. Etenkään kahvilassa, jonka konsepteihin kuuluvat muun muassa Paskan palvelun illalliset.

Tarjoilujen osalta täytyy mainita runsas aamupalapöytä, jonka voi lunastaa itselleen kohtuulliseen 10 euron hintaan. Listalta löytyy kiitettävästi myös vegaanisia vaihtoehtoja, vaikka valikoima ei yleisesti ottaen ole massiivinen. Ruplan tärkein vetonaula on kuitenkin se kahvi. Pähkinäinen, syvän yksiulotteinen, mutta pehmeä ja maukas. Pidän hyvänä osviittana sitä, maistuuko kahvi siedettävältä vielä senkin jälkeen kun se on alkanut jäähtyä kupissa. Ruplan kahvi läpäisee tämän seulan kirkkaasti.

Kahvinautinnosta vastaa ilmeisesti Ruplan ylläpitämä Aalto Paahtimo, joka toimii kahvilan kellaritiloissa.

Bear Park sijaitsee aivan Kaarlenkadun ja Agricolankadun kulmassa, ja on yksi Karhupuiston kahvilakolminaisuuden peruspilareista. Vuonna 2002 kioskikahvilana aloittanut Bear Park on sittemmin laajentanut kivijalkaan ja lunastanut parina vuonna itselleen muun muassa parhaan homobaarin/kahvilan tittelin.

Minut kahvila on onnistunut hurmaamaan tunnelmallisella menneiden vuosikymmenten musiikilla sekä persoonallisen runsaalla sisustuksella, jossa riittää ihmeteltävää ohi kännykän näytön. Seiniltä voit bongata lähes mitä tahansa vanhoista säilyketölkeistä mainosjulisteisiin tai teddykarhuihin. Oven vastapäisessä vitriinissä on myös pieni valikoima myyntiartikkeleita, kuten rajattu Tom of Finland -valikoima, Karhupuisto-tuotteita sekä aurinkolaseja.

No entä se kahvi? Oikein laadukasta. Hyvä konstailematon peruskahvi, joka ei kuitenkaan maistu suodattamisen jälkeenkään lattealta. Aikanaan lähes vuoden imetysdieetanneena arvostin erityisesti sitä, että Bear Parkista sai cappucinonsa kauramaitoon jo ennen kuin siitä tuli yleistä kaupungin kahviloissa.

Minun tieni käy Bear Parkiin aina, kun kaipaan aamuuni jotain erityistä. Kun haluan muistaa eläneeni. Eläydyn musiikkiin, nautin istumakahvini kaikessa rauhassa ja tarkkailen ohikulkijoita tai ihmisiä ympärilläni. Viimeksi käydessäni löysin pöydästä kiertokirjeen, johon en harmikseni voinut osallistua, sillä en onnistunut löytämään mistään kynää. Liekö se vielä paikallaan, käy sinä tarkistamassa?

Ipin Kulmakuppila Viidennen linjan ja Porthaninkadun risteyksessä on varmasti Kallion elegantein paikka. Valoisa, linjakas ja laadukkain materiaalein sisustettu Ipi oikein kutsuu istumaan korkean ikkunan ääreen ja imemään itseensä talviaamun vähäistä valoa. Kunnianhimoisten kahvilatuotteiden ohella Ipissä tarjotaan päivittäin lounasta, jolloin kahvila rauhoitetaan läppäreiltä kokonaan.

Läppäripolitiikasta huolimatta Ipi on yksi suosikeistani, kun puhutaan etätyöskentelystä. Rauhallinen ja seesteinen tunnelma on omiaan siivittämään flow'ta, ja antaa mukavan startin työpäivään. Siellä olen pitänyt onnistuneesti myös palavereita.

Ipin erottaa suurimmasta osasta tuntemiani kahviloita ja ravitsemusliikkeitä sieltä saamani sydämellinen palvelu. Harvoin olen tuntenut itseäni niin tervetulleeksi ja innolla palvelluksi, minkä vuoksi palaan paikkaan yhä uudelleen vaikka sen kahvi ei kuulu suuriin suosikkeihini.

Niin, se kahvi. Tässä kohden arvelen, että makuni kerta kaikkiaan risteää perinteistä siinä määrin, että Turun Paahtimon kahvilatuote ei oikein uppoa. Sen ensipuraisu on mukavan neutraali, mutta hajoaa pian hieman pisteliääksi, jotenkin imeläksi. Tämä kahvi on nautittava nopeasti kuumana tai erikoiskahvina, jotta se putoaa minulle. Onneksi Ipistä löytyy myös kiinnostava valikoima teelaatuja, ja ilmainen santsaus kuumaa vettä on heiltä sinänsä pieni ele, mutta minulle iso plussa.

Jos kuljet Viidennellä linjalla sijaitsevan Berggan ohi aamusella, näet todennäköisesti läppäreitä tai pieniä työseurueita. Muutaman havaintokerran perusteella Berggasta on kuoriutunut aamupalapaikan ohella jonkinlainen kollektiivinen työhuone, johon ihmiset kerääntyvät hakemaan inspiraatiota ja potkua päiväänsä. Ja mikäs siinä, vitriinin tarjonta on laadukasta ja noudattelee sesonkeja, ja myös itse tila kotoinen ja viihtyisä. Koko takaseinän laajuinen maalaus muodostaa rauhallisen taustan monenlaiselle oleilulle, ja antaa tilaan tummaa ryhtiä tekemättä siitä liian sliipattua. Täällä viihdyn usein erilaisten somepohdintojen parissa.

Kahvilan oman sivuston mukaan nimi on vanha slangisana ja tarkoittaa Kallion kaupunginosaa (Berghäll = Bergga). Berggan talossa toimi vuodesta 1926 lähes 90-luvun lopulle Kallion Apteekki, josta muistuttaa vielä myyntitiskiin nojaileva vanha aukiolotaulu. Berggan sijainti tekee siitä täydellisen välietapin vietyäni esikoisen kouluun, joten Berggasta on oleskelupaikan ohella tullut myös minun luotto- take away -paikkani, sillä sieltä voi napata kahvinsa mukaan peräti kolmessa eri koossa.

Berggan kahvi on Helsingin Kahvipaahtimon käsialaa, ja henkilökohtaisen arvioni mukaan varsinainen taidonnäyte suodatinkahviksi. Heidän kahvinsa ei ole hienostelevan erikoinen, vaan aina freesi, riittävän vahva sekä samaan aikaan soljuvan pehmeä. 

Helsingin Kahvipaahtimo on Teurastamolla sijaitseva pienpaahtimo, joka pyrkii paahtamaan kahvinsa aina tilauksesta, jotta se olisi varmasti tuoretta, ja heidän asiakaslupauksensa voin kevein sydämin allekirjoittaa.

Gastro Cafe Kallio on uusin tuttavuuteni Kallion kahvilaskenessä, mutta uskon palaavani sinne pian uudelleen. Fleminginkadulle avatussa Gastrossa on jollain lailla kaurismäkeläinen tunnelma, vaikka tila itsessään on harkitun ja viimeistellyn oloinen. Ranskalaishenkinen yksinkertainen kahvilaravintola on pelkistetty myös listojensa puolesta, mutta seurueemme nauttimat aamiaismunat sekä leivonnaiset olivat ehdotonta priimaa ja hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan. 

Jouduin pohtimaan millaiseen tunnelmaan Gastro Cafe Kallio parhaiten sopii, ja arvelen vieressämme istuneen pariskunnan tavoittaneen sen olennaisen: parin ruokalajin pitkä sunnuntailounas höystettynä lasillisella hyvää valkoviiniä. Toisaalta samaan aikaan toisella puolen pienehköä salia istui nuori herrasmies koiransa kanssa juomassa olutta ja lopulta myös talon erinomaista kahvia, kuten minäkin.

Kahvin Gastroon tuottaa Good Life Coffee, jolla on myös oma kahvilansa Kolmannella Linjalla. Heidän kahvifilosofiansa vetoaa minuun: 

Ja juuri sellaista Gastron kahvi on - kun se on kerran kaadettu kuppiin, kahvin voi nautiskella kummemmin miettimättä, hiertämättä tai kiertämättä. Tuote on laadukas, vaikkakaan ei ikimuistoinen, ja pääkaupunkiseudun hintakehitykseen nähden varsin kohtuullisen hintainen. 

Olisin voinut kirjoittaa kaikista postauksessa mainitsemistani paikoista vielä rivitolkulla, mutta yritin tiivistää teille sen minun mielestäni olennaisen. Pahoittelen siis, jos jokin tärkeä elementti on jäänyt mainitsematta. Sekä Ipissä että Bear Parkissa on oma läppäripolitiikkansa, joka kannattaa tuntea, ja Berggaan ovat tervetulleita myös koirat, joten jos listalla oli sinulle uusia tuttavuuksia, klikkaa itsesi kahviloiden sivuille tai vielä parempaa - mene fiilistelemään paikkoja itse!

Tunnen joskus huutelevani tyhjään metsään, mutta kysynpä kuitenkin - mikä on sinun suosikkisikahvilasi Kalliossa tai muualla Stadissa?