Made in ?
4/28/2017
Tein mielenkiinnosta pienen tilastokatsauksen vaatekaappiini. Jos alusvaatteita, sukkia, ulkovaatteita ja pyykkikorin sisältöä ei lasketa, vaatteillani on peräti 15 tunnistettua kansallisuutta. Valtaväestöä kaapissani edustaa Kiina kaikkiaan 15 vaatekappaleella tarkasteluun mukaan osuneiden pukimien kokonaismäärän ollessa 75.
Vaikka listalleni nousi yllättävän monta Euroopan valtiota, nopean laskutoimituksen perusteella vaatteistani ainakin 60 % on valmistettu jossain päin kaukoitää. Jopa 20 vaatekappaleesta ei löytynyt tietoa valmistusmaasta tai pesulappu oli kulunut tai leikattu pois. Näistäkin vaatteista arviolta puolet on ostettu Kaakkois-Aasiasta, joten alkuperää tuskin tarvitsee jäljittää kauas.
Tulokset eivät yllättäneet, mutta pistivät miettimään.
Pelkään pahoin, että iso osa ryijyistä saattaa tulla ihan vastaavanlaisista paikoista kuin Bangladeshissa 24. huhtikuuta 2013 romahtanut Rana Plazan vaatetehdas. 1138 ihmisen hengen vaatinut onnettomuus synnytti kansainvälisen Fashion Revolution -liikkeen, jolla vaaditaan vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä.
Eettiset lähtökohdat ovat kuluttajalle vaikea rasti, sillä vaikka suosimani merkki tekisi sopimuksia vain kunniallisten vaatetehtaiden kanssa, saattavat tehtaat käyttää alihankkijoina kyseenalaisia puljuja. En ole vielä erityisen syvällä aiheessa, ja tietoni ovat tältä osin hataria, mutta käsittääkseni on tärkeää, että vaatemerkit lisäävät sopimuksiinsa alihankintakiellon ja käyvät myös itse paikan päällä toisinaan toteamassa olosuhteet, joissa tuotteita tehdään. Myös kuluttajien pitäisi aktiivisesti vaatia muitakin tietoja kuin pesuohjeen Made in -leima.
Who made my clothes?
Vaatevallankumouksen parhaillaan käynnissä olevalla kampanjaviikolla kysytään vaatemerkeiltä kuka valmisti vaatteeni? Kamppis tuo valoon muotiteollisuuden nurjia puolia ihan kirjaimellisestikin, mutta tarkoitus on ennen kaikkea rohkaista vaateteollisuutta avaamaan tuotantoketjuaan ja luoda positiivista muutosta yhdessä.
Vaikka listalleni nousi yllättävän monta Euroopan valtiota, nopean laskutoimituksen perusteella vaatteistani ainakin 60 % on valmistettu jossain päin kaukoitää. Jopa 20 vaatekappaleesta ei löytynyt tietoa valmistusmaasta tai pesulappu oli kulunut tai leikattu pois. Näistäkin vaatteista arviolta puolet on ostettu Kaakkois-Aasiasta, joten alkuperää tuskin tarvitsee jäljittää kauas.
Tulokset eivät yllättäneet, mutta pistivät miettimään.
Pelkään pahoin, että iso osa ryijyistä saattaa tulla ihan vastaavanlaisista paikoista kuin Bangladeshissa 24. huhtikuuta 2013 romahtanut Rana Plazan vaatetehdas. 1138 ihmisen hengen vaatinut onnettomuus synnytti kansainvälisen Fashion Revolution -liikkeen, jolla vaaditaan vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä.
Eettiset lähtökohdat ovat kuluttajalle vaikea rasti, sillä vaikka suosimani merkki tekisi sopimuksia vain kunniallisten vaatetehtaiden kanssa, saattavat tehtaat käyttää alihankkijoina kyseenalaisia puljuja. En ole vielä erityisen syvällä aiheessa, ja tietoni ovat tältä osin hataria, mutta käsittääkseni on tärkeää, että vaatemerkit lisäävät sopimuksiinsa alihankintakiellon ja käyvät myös itse paikan päällä toisinaan toteamassa olosuhteet, joissa tuotteita tehdään. Myös kuluttajien pitäisi aktiivisesti vaatia muitakin tietoja kuin pesuohjeen Made in -leima.
Who made my clothes?
Vaatevallankumouksen parhaillaan käynnissä olevalla kampanjaviikolla kysytään vaatemerkeiltä kuka valmisti vaatteeni? Kamppis tuo valoon muotiteollisuuden nurjia puolia ihan kirjaimellisestikin, mutta tarkoitus on ennen kaikkea rohkaista vaateteollisuutta avaamaan tuotantoketjuaan ja luoda positiivista muutosta yhdessä.
Sosiaalisen median käyttäjiä haastetaan osallistumaan pukemalla jokin vaate päällensä nurin päin, kysymään "Who made my clothes" ja tagaamaan mukaan kyseisen vaatemerkin. Toisaalta esimerkiksi ompelijoiden tai muiden valmistavan teollisuuden leivissä työskentelevien toivotaan tulevan niin ikään esiin omalla "I made your clothes" -statementillaan.
Jaoin instan puolella oman kontribuutioni ja osoitin kysymyksen kuvan farkkuliivin valmistaneelle Vero Modalle. Vaatekappaleen kotipaikaksi on merkitty Turkki, mutta saapa nähdä reagoiko yhtiön Suomen edustus tägäykseen millään lailla. Haluaisin kovasti nähdä kampanjan käytännön vaikutuksen kansainvälisillä markkinoilla operoiviin yrityksiin, sillä ymmärrettävästi pienten kotimaisten yrittäjien tuotantoketjut ovat usein lyhyempiä ja siten helpommin avattavissa maailmalle.
Huomasin muuten, että pesulappujen syynäily oli aika monenlaisten tunteiden tuokio. Pieni syyllisyys nosti nopeasti päätään, sillä suurin osa garderobistani on kotoisin halpatuotannon maista, läheltä ja kaukaa. Toisaalta sapetti avata huolellisesti pystyviikatut vaatepaketit hyllyiltä ja metsästellä lappusia sisäsaumoista. Illan viimeisillä hetkillä en jaksanut keskittyä viikkailuun, joten kaapit eivät ole tällä hetkellä niin kaunista katseltavaa..
No, ehkäpä tämä kuitenkin laskee hieman ostohaluja. Taiteilen vielä monenlaisten tahtojen ja tarpeiden maailmassa, joten parempi pistää kukkaronyörit hetkeksi kiinni ja perehtyä eettisiin puoliin hieman tarkemmin, tuumii hän.
Loppukevennykseksi vielä nopea update Konmari-projektin tämänhetkisestä tilasta - keväinen pesänrakennusvietti on nimittäin tuonut kaivattua myötätuulta karsimispuuhille ja homma on nytkähtänyt vihdoin eteenpäin! Kävin läpi kirjahyllyn kirjat ja plokkasin joukosta muutaman, joka joutaa vihreämmille niityille. Kirjat olivat lopulta aika helppo rasti, sillä tein hyllyssä harvennusta isommalla kädellä jo viime keväänä, ennen kuin olin Konmarista kuullutkaan. Tällä kierroksella mukaan lähti myös noin 90 % keittiön puolella lymyilleistä keittokirjoistamme, sillä reseptiikka tulee nykyisin haettua voittopuolisesti netistä. Sisustuslehdistä en vielä malttanut luopua, mutta raivasin niille oman tilan työpöydästä, joten ainakaan ne eivät kuki enää siellä täällä.
Muutosten tuuloset ovat kutitelleet myös ipanoiden niskavilloja, sillä kuopus pinnasänkyineen siirrettiin tuottamaan iloa isoveljelleen eli lapsilla on yhteinen huone. Ensimmäistä kertaa sitten nuorimmaisen syntymän me aikuiset saimme makuuhuoneen ihan vain itsellemme. Enää ei tarvitse liukua selkä seinää vasten päästäkseen omalle puolelleen sänkyä saati suorittaa akrobatianäytöksiä imuroidakseen sängynalusen. Voi sitä tilaa ja selkeyttä! Jossain aineettomuuksien eetterissä minimalismin jumalat kilistelevät tyhjiä lasejaan.
Ps. isoveljen ilahduttaminen ei muuten ollut vain hirtehistä huumoria, vaan eskari ilostui ihan aidosti saadessaan uniseuraa - hänelle on (oikeutetusti!) ollut hieman kova pala se, että muu perhe nukkuu yhdessä hänen joutuessaan koisimaan yksin.
Jaoin instan puolella oman kontribuutioni ja osoitin kysymyksen kuvan farkkuliivin valmistaneelle Vero Modalle. Vaatekappaleen kotipaikaksi on merkitty Turkki, mutta saapa nähdä reagoiko yhtiön Suomen edustus tägäykseen millään lailla. Haluaisin kovasti nähdä kampanjan käytännön vaikutuksen kansainvälisillä markkinoilla operoiviin yrityksiin, sillä ymmärrettävästi pienten kotimaisten yrittäjien tuotantoketjut ovat usein lyhyempiä ja siten helpommin avattavissa maailmalle.
 |
| Farkkutyttö kysyy: Who made my clothes? |
No, ehkäpä tämä kuitenkin laskee hieman ostohaluja. Taiteilen vielä monenlaisten tahtojen ja tarpeiden maailmassa, joten parempi pistää kukkaronyörit hetkeksi kiinni ja perehtyä eettisiin puoliin hieman tarkemmin, tuumii hän.
Loppukevennykseksi vielä nopea update Konmari-projektin tämänhetkisestä tilasta - keväinen pesänrakennusvietti on nimittäin tuonut kaivattua myötätuulta karsimispuuhille ja homma on nytkähtänyt vihdoin eteenpäin! Kävin läpi kirjahyllyn kirjat ja plokkasin joukosta muutaman, joka joutaa vihreämmille niityille. Kirjat olivat lopulta aika helppo rasti, sillä tein hyllyssä harvennusta isommalla kädellä jo viime keväänä, ennen kuin olin Konmarista kuullutkaan. Tällä kierroksella mukaan lähti myös noin 90 % keittiön puolella lymyilleistä keittokirjoistamme, sillä reseptiikka tulee nykyisin haettua voittopuolisesti netistä. Sisustuslehdistä en vielä malttanut luopua, mutta raivasin niille oman tilan työpöydästä, joten ainakaan ne eivät kuki enää siellä täällä.
 |
| Kaikki tämä on odottanut uloskantoa alkuvuodesta lähtien, tuskin tulee ikävä. |
Muutosten tuuloset ovat kutitelleet myös ipanoiden niskavilloja, sillä kuopus pinnasänkyineen siirrettiin tuottamaan iloa isoveljelleen eli lapsilla on yhteinen huone. Ensimmäistä kertaa sitten nuorimmaisen syntymän me aikuiset saimme makuuhuoneen ihan vain itsellemme. Enää ei tarvitse liukua selkä seinää vasten päästäkseen omalle puolelleen sänkyä saati suorittaa akrobatianäytöksiä imuroidakseen sängynalusen. Voi sitä tilaa ja selkeyttä! Jossain aineettomuuksien eetterissä minimalismin jumalat kilistelevät tyhjiä lasejaan.
Ps. isoveljen ilahduttaminen ei muuten ollut vain hirtehistä huumoria, vaan eskari ilostui ihan aidosti saadessaan uniseuraa - hänelle on (oikeutetusti!) ollut hieman kova pala se, että muu perhe nukkuu yhdessä hänen joutuessaan koisimaan yksin.
***
Vaatevallankumouksen kuvamateriaali on ladattu heidän omasta materiaalipankistaan. Jos kampanja kiinnostaa, kannattaa tutustua sivuihin, siellä on aineistoa myös esimerkiksi opettajille!
0 kommenttia