Pahoittelut radiohiljaisuudesta! Pääsiäisviikko toi tullessan työkiireitä ja lomamatkan etelänaapuriin, joten kirjoitushommat joutuivat tekemään tietä.

Näin arjen alkajaisiksi pääsenkin sitten jakamaan kanssanne pienen tarinan siitä, kuinka Konmari yllätti reissussa. Oivallusten fasilitaattorina toimi jälleen vauhdikas taaperomme, jonka kanssa mikään varokeino ei ole koskaan turha..

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun kuopus kusaisi päälleni erään itäeurooppalaisen halpavaateketjun sovituskopissa, Ülemisten kauppakeskuksessa. Miehen sovittaessa farkkuja istuimme taaperon kanssa sylikkäin katsoen Pikku Kakkosta kännykältä, kun vaipan kantokyky yllättäen ylittyi.

Lämmin tunne levisi läpi paidanhelman ja pitkin ainoita puhtaita farkkujani loristen iloisesti lattialle. Onneksi tyrmistykseeni havahtunut puoliso otti tilanteesta nopean kopin ja suoritti tehokkaan sissivaipanvaihdon kalsareisillaan sovituskopissa. Itsehän en tiennyt olinko tässä kohtaa enemmän kauhuissani sylissäni sattuneesta vesivahingosta vai kaupan lattialla olevasta lammikosta.

Se oli kuulkaa kevät puhkemassa kukkaan myös Tallinnassa.

Nielin huulille spontaanisti pyrkivät kirosanat ja pienen tsempin jälkeen hykertelin jo tyytyväisenä saatuani oivan syyn sovittaa farkkujoggereita, jotka olin spotannut liikkeeseen saapuessamme. Kuivailin lattian harsolla ja rauhoittelin hetken kiukkuista kuopusta, sitten noudin aarteeni sovitusta varten. 

Farkut istuivatkin oikein mukavasti, mutta siinä peilaillessani minua vaivasi kuitenkin tunne, että jokin ei nyt natsaa. Järkeilin ja pohdin ääneen pitäisikö minun ostaa housut, kun mies yllättäen kysyi "Tuottavatko ne iloa, onko muulla väliä?"

(Sekunnin murto-osan olin hämmästänyt - minua on kuultu!)

Minun oli pakko tunnustaa, etten tiennyt oliko tunne aito vai silkkaa uutuudenviehätystä. Pähkäillessäni uuden kiilto himmeni hiljalleen ja lopulta myönsin itselleni, etten jaksaisi iloita kauaa vaatteesta, jonka laatu oli ilmeisen huono ja viimeistelemätön. Tarkemmin tuotetta syynätessäni lahkeetkin näyttivät olevan vähän eri paria. 

Miehen vielä jahkaillessa omia hankintojaan, housuni ehtivät kuivahtaa sen verran, että päätin viikata kastuneen aluspaidan pussissa reppuun ja odottaa reippaasti vaatteiden vaihtoa majapaikkaamme saakka. 

Jälkikäteen onnittelin itseäni, sillä olin torjunut hetken houkutuksen tilanteessa, jossa heräteostos olisi ollut enemmän kuin perusteltavissa olosuhteilla. Koin kuitenkin myös jonkinlaista epäonnistumisen tunnetta, jota en osaa selittää. Olinko niin syvällä kulutusyhteiskunnassa, ettei ostamattomuus tuonut tyydytystä vai kielsinkö nyt itseltäni jotain vain siksi, että niin kuului mielestäni tehdä?

Konmari ei edellytä kaikesta luopumista, tärkeintä on oivaltaa mikä tuottaa iloa.

Oikeitakin tarpeita olisi - viimeiset 2 kk olen kävellyt rikkinäisillä Riekereillä, sillä en raaski enää tässä kohden talvea ostaa uusia kenkiä.

Hetkellisestä pettymyksestä huolimatta en usko, että olisin osannut nauttia hankinnasta täysipainoisesti. Olen siis tyytyväinen, etten tällä kertaa sortunut kertakäyttökulttuuriin. Repsottavat saumat ja heikkolaatuinen materiaali olisivat tehneet housuista kuluneet jo ensimmäisissä pesuissa, minkä jälkeen käyttökerrat olisivat vääjäämättä harvenneet.

Tavoitteeni on, että kestävät, monikäyttöiset ja eettiset vaatteet merkitsevät minulle enemmän kuin shoppailusta saatu hetkellinen hyvänolontunne. Sain kuitenkin osuvan muistutuksen siitä, että luopuminen ei ole aina yhtä ylevää kuin ne periaatteet, joiden vuoksi yritän kyseenalaistaa tapojani. Tosiasiassa minä pidän ostoksilla käynnistä ja uskon, että toisinaan on ihan ok huumaantua uudesta.

Ihan tyhjin käsin en Ülemistesta lähtenyt, sillä olin unohtanut aurinkolasit kotiin reissuun lähtiessä.

Kulutustottumusten muutokset eivät ole helppoja. Kompastelusta huolimatta pyrin edelleen tietoisesti polulle, joka vastaa muuta arvomaailmaani. Pohdintani osui hyvään saumaan - ensi viikolla vietetään Vaatevallankumousta, sillä 24. huhtikuuta tulee kuluneeksi 4 vuotta siitä kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa vieden yli tuhannen tehdastyöntekijän hengen.

Vaatevallankumouksesta luvassa oma postauksensa.