Näköjään kun lupaan aktivoitua blogin puolella, se tarkoittaakin parin kuukauden hiljaiseloa.. Jos se lainkaan lohduttaa, kulisseissa on tapahtunut sinä aikana paljon. Kämppä ja kaapit tyhjenevät nyt tarpeettomasta kohtuullista tahtia, ja tulossa on ainakin pari postausta tiukkaa Konmari-asiaa. Meneillään on myös työnhakuprosessi, joka verottaa hiukan käytössä olevaa ruutuaikaa.

Lupasin tammikuussa laajentaa blogin aiheita hieman Konmarin ulkopuolelle, aiheisiin ja ilmiöihin, joita pidän tärkeänä. Läheiseni varmasti todistavat, että eräs minua määrittävä tekijä on heittäytyminen innostaviin juttuihin koko sielullani (ja Googlen kapasiteetilla). Joskus hyvin alkanut lento katkeaa uuteen kiinnostavaan aiheeseen, joskus se muuttaa maailmaani pysyvästi. Näin kävi luonnonkosmetiikan kanssa.



Elettiin kevättä 2010. Sisälläni kasvoi uusi elämä, ja minä ihmettelin hormonihuuruissani, että mitähän kaikkea nyt pitäisi osata ottaa huomioon. Neuvolasta sain kyllä listat kielletyistä ruoista, mutta pinnalle alkoi pulpahdella myös muunlaisia suosituksia.

Tanskassa oli jo annettu ukaasi, että raskaana olevien tulisi jättää pois kaikki ylimääräinen kosmetiikka, sillä erityisesti tanskalaismiesten hedelmällisyys oli alkanut uhkaavasti laskea. Se oli siihen aikaan, ja edelleen varmaankin aika rad.

Olin saanut ystävältä sähköpostilla kiertävän listan tavallisen kosmetiikan sisältämistä haitallisista ainesosista, ja pyörällä päästäni selasin purkkeja kylppärin kaapeissa. Shampoo, paha. Hoitoaine, paha, kasvojenpuhdistusaine, paha, voide, paha. Paha, paha, paha.

Kännykkä kädessä nakkasin kaiken puolikäyttöisen roskiin surutta ja mietin, että mitä tässä uskaltaa enää iholleen laittaa.

Tuntui uskomattoman pelottavalta herätä näihin riskeihin ensimmäistä kertaa juuri raskaana ollessaan. Muutaman kuukauden päästä minun pitäisi osata olla äiti jollekulle, ja kaiken lukemani mukaan lätkin iholle jatkuvasti myrkkyjä.

Myös blogosfäärissä oli jo heitetty ilmoille petrokemian tuotteiden tuntematon uhka. Koska opiskeluiden ja työn taitoskohdassa oli riittävästi aikaa, kahlasin läpi Kemikaalicocktailia, Kemikaalikimaraa, Skin Deepiä ja muutamia vähemmän tunnettuja saitteja, ja mietin mikä jää ja mikä saa lähteä. Ostin Anttilasta (rip) musliiniliinan ja hinkkasin sillä posket punaisina meikit pois joka ilta. Finanssit antoivat periksi Urtekramin hiustuotteisiin, joista Aloe Verat totesin siihen hätään riittävän turvallisiksi.

Tuntui uskomattoman pelottavalta herätä näihin riskeihin ensimmäistä kertaa juuri raskaana ollessaan. Muutaman kuukauden päästä minun pitäisi osata olla äiti jollekulle, ja kaiken lukemani mukaan lätkin iholle jatkuvasti myrkkyjä. Yritin omaksua kaiken tarvittavan lääkkeistä ruokiin ja kosmetiikkaan, ja suorittaa raskautta juuri oikein - niin ettei jumalaare kenelläkään olisi siihen mitään sanottavaa. Kaikkein vähiten sillä suurimmalla kriitikolla, eli itselläni.

Hitusen ylihän intoilu meni, mutta se poiki elämänmuutoksen.

Ensin vaihtuivat hiustuotteet, nopeasti vanavedessä kasvojenhoitotuotteet ja vähän hitaamalla syklillä meikit. Kaiken käytön vähensin ehdottomaan minimiin.

Esikoisen synnyttyä marraskuun pakkasilla monet asiat palasi uomiinsa, mutta elämä oli silti mullistunut. Uuden vastuun myötä nousi myös terve kriittisyys monia aikaisemmin tavanomaisina pitämiäni asioita kohtaan.

Nyt sama lapsi kuluttaa jo koulun penkkejä, mutta intoni luonnonkosmetiikan saralla ei ole laantunut vähääkään. Päin vastoin. Tuotevalikoima on lisääntynyt huimasti, samoin tietoisuus. Nyt nettiä kukittavat kymmenet ja sadat luonnonkosmetiikka-aiheiset blogit, ja aiheesta on helppoa etsiä vertaistukea niin Facebookista kuin muualtakin somesta. Oma kahdeksan vuoden taipaleeni on edennyt siihen pisteeseen, että vihoviimeinenkin linnake on vallattu: ostin vuoden alussa ensimmäisen luonnonkosmetiikan tuoksuni.

Minussa on innostujan vikaa, mutta tätä en voi kutsua hetken hurahdukseksi. Harvaan asiaan elämässäni olen perehtynyt niin tarkkaan, etsinyt tietoa, punninnut sitä omaa ymmärrystäni ja asiantuntevampien osaamistan vastaan ja muodostanut hiljalleen oman tapani valita.

En ole sinisilmäinen. Luonnonkosmetiikka ei ole vastaus kaikkeen. Olivatpa aineet luonnollista alkuperää tai eivät, ne voivat ärsyttää tai aiheuttaa allergisia reaktioita. Jos mennään yksittäisten ainesosien vaikutuksiin, ei ole välttämättä ratkaisevaa se onko jokin yhdiste peräisin luonnosta vai synteettinen jos sillä todetaan haitallisia vaikutuksia lisääntymiseen tai ympäristöön. Silmät täytyy pitää auki ja tietää, mitä iholleen laittaa.

Harvaan asiaan elämässäni olen perehtynyt niin tarkkaan, etsinyt tietoa, punninnut sitä omaa ymmärrystäni ja asiantuntevampien osaamistan vastaan ja muodostanut hiljalleen oman tapani valita.

Itse suosin lyhyitä inci-listoja, kasviöljyjä ja vain sellaisia tuotteita, jotka ovat välttämättömiä. Tuntemattomat ainesosat googlaan ja punnitsen tietoa eri lähteiden välillä. Luotan myös vanhoihin, isoihin tunnettuihin luonnonkosmetiikan merkkeihin sekä ammattilaisten suosituksiin. Kemisti tietää aineiden vaikutuksesta enemmän kuin minä, kosmetologi osaa arvioida sitä, mikä on eri ainesosien rooli tuotteessa - onko mukana silmänlumetta vai oikeasti aktiivisia vaikuttajia.

Tällä kentällä luoviminen ei ole sen helpompaa kuin Stokkan kemppariosastolla, pitää tietää ja kokeilla joskus kantapään kautta mikä toimii omalla iholla. Asiaa auttaa se, että kivijalkamyymälöiden rinnalle on noussut aiheeseen vihkiytyneitä verkkokauppoja, jotka eivät pelkästään laajenna valikoimaa, vaan pyrkivät myös lisäämään tietoisuutta luonnonkosmetiikasta.

Olen saanut suuren osan perhettäni puhuttua vuosien mittaan luonnonkosmetiikan käyttäjiksi, jokaisen hieman eri argumentein. Toiselle merkitsee kustannustehokkuus, toiselle todistettu teho haluttuun käyttötarkoitukseen, jolle kulle ehkä vain oma esimerkkini sekä sinnikäs puhe luonnollisempien vaihtoehtojen puolesta. Tänä päivänä on helppo valita luonnolliset vaihtoehdot, sillä valikoima on niin laaja, että joka kukkarolle ja ihotyypille löytyy varmasti jotain.

Tärkein vaikutus, joka tällä heräämisellä on ollut, liittyy kuitenkin kulutukseen ylipäätään. Kosmetiikkaan liittyvät havaintoni ovat pistäneet tarkastelun alle myös muun kulutuksen. Materiaalit, joihin pukeudun tai joissa nukun, sekä elintarvikkeet, joita syömme. Aina ei ole taloudellisesti mahdollista valita kestävää, mutta silloin kun on, vaakakuppi kääntyy ekologiseen. Joten pidän tuota alkuraskauden huuruissa koettua kemikaaliherätystä merkittävänä käännekohtana elämässä.

Huomenna suuntaan Pro Luonnonkosmetiikka ry:n järjestämille Luonnonkaunis 2018 -messuille Kattilahalliin bongaamaan kiinnostavien merkkien tarjouksia ja toivottavasti kokeilemaan messuhoitolassa ensimmäistä kokonaan luonnonkosmetiikalla toteutettua kasvohoitoa!


Ps. Suunnitteilla on niin monta postausta, etten oikein tiedä mikä tarina ansaitsee päästä eetteriin ensimmäisenä, nyt kannattaa siis seurailla :)