Kämppä ja kuuppa kuntoon leikkausta odotellessa

5/31/2017







Tällä viikolla on otsikon mukaisesti luvassa jotain, joka ei todellakaan tuota iloa, vaan inhottaa ja pelottaa - nimittäin poskionteloleikkaus. Vuosien tulehduskierre ja ahtaat nenäkäytävät ovat kuitenkin ajaneet tilanteeseen, jossa ei auta kuin mennä kärvistelemään. Varsinaista hardcore-karsimista, nyt saavat vain kyytiä rustot. 

Operaatio peruuntui jo kerran flunssan ja vatsatautiepidemian iskettyä perheeseen, joten olen elänyt jännityksessä oikeastaan koko kevään. Nyt homma olisi vihdoin edessä, ja niin paljon kuin sitä pelkäänkin, toivon ettei leikkaus enää siirry, jotta se olisi joskus ohi.

Mitään maagisia Konmari-ulottuvuuksia itse operaatiossa ei tietenkään piile, kunhan puran mieltäni. Päätin ensimmäisen yrityksen mentyä mönkään, että murehtimisen sijaan keskityn kerrassaan muihin asioihin, enkä enää mieti leikkausta ennen kuin sairaalan ovella. Sen verran olen kuitenkin huomannut, että siivousvimma on kasvanut viikonlopun aikana äärimmäisiin mittasuhteisiin eli vissiin vähän jännittää.

Jännitys on tietysti ihan inhimillistä. Luvassa ei ole mitään kissavideoita vaan mieltä ylentävä tunti rustojen rutinaa ja viilailua kuunnellen, jonka jälkeen palkintona mahdollisesti viheliäinen toipumisaika. Olen sitä paitsi harmillisesti jälleen tismalleen samassa tilanteessa kuin viimeksi eli flunssassa, vaikka sairaalan ohjeiden mukaan ei kahteen viikkoon ennen leikkausta saisi sairastaa yhtään. "Onneksi" operaatio on määrä tehdä paikallispuudutuksessa, joten homma viedään ilmeisesti loppuun kunhan kuume ei nouse. Saan kuitenkin jännätä perjantaiaamuun saakka, antaako anestesialääkäri leikkausluvan.
"Ei siis mitään organisoitua konmaritusta, vaan ennemminkin rehellistä itsensä kiireisenä pitämistä ja pääkopan tuulettamista."
Leikkausangsteissani pistin tosiaankin tuulemaan, flunssasta huolimatta. Viimeisten päivien aikana eskarin legot on organisoitu Ikeasta noudettuihin laatikoihin, oma vaatekaappi järjestetty uudestaan, on karsittu kylppärissä ja keittiössä ja käyty läpi sitkeästi keittiötason kulmalla pesineet paperit. Ajatukset selvästi harhailevat, sillä siivoilua on tullut tehtyä aivan sattumanvaraisesti siellä, minne katseen sattuu laskemaan. Ei siis mitään organisoitua konmaritusta, vaan ennemminkin rehellistä itsensä kiireisenä pitämistä ja pääkopan tuulettamista.

Keittiön säläkaappi ennen ja jälkeen siivouskohtauksen.







Lastenhuoneen kesytetyt legot.




Onneksi säkyilyllä oli ihan iloisia sivuvaikutuksia, eipähän tarvitse toipilaana ruveta hutkimaan. Tiedän kokemuksesta, että kotona toimettomana olo on aika vaikeaa, kun kaikkialla näkee siivottavaa ja laitettavaa. Nyt ne häiritsevimmät ongelmakohdat on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Sitä paitsi kempparipuolella minua odotti positiivinen yllätys - en oikein keksinyt karsittavaa.

Olen vuosien mittaan käyttänyt valtavasti energiaa sietääkseni huushollimme kylppäriä ja vessaa, jotka sotivat kaikkea estetiikantajuani vastaan niin värien kuin materiaalienkin puolesta. Ehkä siksi niistä on riisuttu pois kaikki ylimääräinen. Kävi todellakin niin, että kun marssin kylppäriin valmiina karsimaan säälimättömästi, saaliiksi jäi vain yksi ylimääräinen täikampa ja hiuslakkapullo, jonka korkki ei toimi.

Missään ei piillyt parasta ennen päivänsä nähneitä meikkejä, hamstrattuja hammastahnatuubeja tai unohtunutta hutikosmetiikkaa. Kaikki mitä hyllyillä näin, on käytössä ja puoltaa paikkansa . Toki pari vähälle käytölle jäänyttä tuotetta odottaa, että ne kulutetaan loppuun, mutta en näe järkeväksi heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin vain siivoamisen tähden. 

Hiuslakkapullon korkinkin sain itse asiassa fiksattua, joten sekään ei mennyt lopulta roskiin. Piti tosiaan oikein pohtia, että enkö nyt vain keskity hommaan tarpeeksi ankarasti, vai voiko olla niin, ettei mitään hävitettävää ole.

En jaksanut lavastaa taaperon harsoja siistimpään kuosiin, vaipat ja vaihtotarvikkeet ovat käytännön syistä esillä.


Pakko se oli uskoa, sillä tällä saralla on tapahtunut vuosien mittaan paljon. Siirryin esikoista odottaessani luonnonkosmetiikan käyttäjäksi, ja sille tielle käytyäni ei ole ollut paluuta takaisin. Luin tuohon aikaan paljon kosmetiikan kemikaaleista ja niiden haittavaikutuksista, mikä tietysti raskaushormoneissa ei ole välttämättä ihan viisasta, sillä jutut saattavat mennä myös ns. överiksi. En silti harmittele. 

Ensin saivat jäädä markettishampoot ja hoitoaineet ja pikku hiljaa vaihdoin koko puhdistus- ja hoitoarsenaalini luonnonkosmetiikan tuotteisiin. Otin ohjenuorakseni Tanskan suositukset raskaanaolijoille, ja pyrin jättämään pois kaiken tarpeettoman ja vähän ylikin. Vähensin meikkaamista radikaalisti, lomautin kynsilakat, hiuslakat ynnä muut, ja valitsin pesuaineeni tarkkaan inci-listoja syynäten. 

Puoliso varmaan nauroi aluksi partaansa kun pistin vimmaisena uusiksi purkkirivit ja luennoin kemikaalien haitoista. Eipä naura enää. Nykyisin hän pesee hiuksensa soodalla ja etikalla ja metsästää deodoranttinsa Ruohonjuuresta. 

Hiustenpesussa puoliso sai oikeastaan olla pioneeri, sillä itse jätin nestemäiset shampoot ja hoitoaineet pois vasta muutama kuukausi sitten. Nykyisin pesen hiukset shampoopalalla ja huuhtelen lopuksi veden ja omenaviinietikan seoksella. Etikka onkin ollut ihan huippujuttu, mikään hoitoaine ei jätä hiuksia niin pehmeiksi!

Näiden vaiheiden vuoksi suihkunurkkauksen kori on käynyt pikku hiljaa tarpeettomaksi. Pitäisi hommata tilalle jokin pieni ja siisti taso taso, johon mahtuvat sekä lasten pesuaine että muki, johon annostelen viinietikan.
"Uusien ihonhoitotuotteiden hankinnasta on tullut hyvin tietoinen prosessi, jossa suurin painoarvo on ainesosaluettelolla."
Minulle luonnonkosmetiikka on tarkoittanut paljon muutakin kuin puhdistustuotteiden valintaa ja uusia shoppailumahdollisuuksia. Se on arvovalinta - osoitan kulutuskäyttäytymiselläni, millaisia asioita pidän tärkeinä. Uusien ihonhoitotuotteiden hankinnasta on tullut hyvin tietoinen prosessi, jossa suurin painoarvo on ainesosaluettelolla. Olen käyttänyt tuntikausia aikaa googlaten latinankielisiä kasvitermistöä ja aineiden kemiallisia nimiä, aprikoiden ja punniten, mitkä tuotteet läpäisevät seulani. Nimittäin nyös luonnokosmetiikan saralla käytetään sellaisia ainesosia, joiden vaikutukset saattavat olla kyseenalaisia tai tutkimustietoa liian vähän, joten mikään sertifikaatti ei yksistään tuo autuutta.

Tämä on ollut valtavan mielenkiintoinen ja kasvattava retki, jatkuvasti saa oppia jotain uutta. Ennen ostin sitä, mikä oli ystävällistä kukkarolle tai mitä tutut suosittelivat, tietämättä kunnolla mitä oikeastaan lätkin itseeni. Nyt valitsen ja päätän, mitä pistän iholleni vai pistänkö ollenkaan. En voi minimoida kaikkia uhkia ja riskejä, joita haluaisin, mutta kosmetiikka - erilaiset puhdistusaineet, voiteet ja meikit - ovat yksi iso kategoria, jonka suhteen tehdyillä valinnoilla on merkitys niin omaan kuin ympäristön kemikaalikuormaan. Tämän tajuamisen myötä myös kodin pesuaineet ovat vaihtuneet ympäristöystävällisempiin ja luonnollisempiin vaihtoehtoihin. Pieni martta minussa rakastaa kaikkia sooda- ja etikkaniksejä ja hykertelee päästessään avaamaan tukkeutuneita viemäreitä majesteettisen kuohun säestämänä!

Konmari-ryhmän inspiroimana moni tuote on löytänyt esteettisemmän esillepanon kylppärin kaapeissa.


Tiedostan, että siivoilu ja karsiminen on minulle joskus todellisuuspakoa ja purkautumisväylä hankalille tunteille, mutta pakko sanoa, että ennemmin siivous kuin jokin muu! Toisen silmään hommailuni saattaa tietysti vaikuttaa vähän maaniselta, mutta lapsiperheessä tämä on ihan hyödyllinen neuroosi. Vähemmällä ehkä pääsisi, jos vain sietäisi kaaosta, mutta tunnen tässä suhteessa omat rajani ja yritän elää sovussa näiden taipumusten kanssa.

Päätin uuden vuoden kynnyksellä yrittää keskittyä enemmän niihin positiivisiin puoliin elämässä, joten tässä vielä valoisa kontribuutioni leikkausasiaan: kerrankin saa hyvällä omalla tunnolla olla sairaslomalla ilman, että täytyy hoitaa lapset siinä sivussa. Ainakin täydet kolme päivää. Sen jälkeen arki valitettavasti palaa ja on otettava kiltisti pää toiseen ja kuopus toiseen kainaloon ja sinniteltävä saikku yhdessä loppuun. Ehkä otan ne kissavideot tilapäiseksi lastenhoitoavuksi.






You Might Also Like

0 kommenttia