Tämä lienee kultainen kysymys, jota moni karsimisen polulle lähtenyt miettii. Kun on saanut säkit kerran saatettua ulos ovesta, ei uutta rompetta halua enää tilalle. Tai niinhän sitä luulisi.

Vaikka Konmari on osoittanut voimansa useampaan otteeseen, en pidä realistisena ajatuksena sitä, että uusi lakkaisi noin vain viehättämästä. Minä ainakin pidän kaikenlaisesta kauniista, eikä vanhasta luopuminen ole muuttanut tätä. Sen sijaan tunnen kyllä omantunnon pistoksia ostoksilla, mikä ei mielestäni ole yksinomaan hyvä asia. Konmarin perimmäinen tarkoitus ei ole kaikesta luopuminen, joten miksi potea syyllisyyttä?

Kirppisostokset ovat tähän asti tarjonneet oivan porsaanreiän. Huomaan, että niiden suhteen seula on usein paljon löysempi, minkä vuoksi iso osa pois maritetuista vaatteista on peräisin lähiseudun kierrätysryhmistä. Onneksi olen myös suhteellisen innokas myyjä, joten ainakin liikettä tapahtuu sillä rintamalla molempiin suuntiin. Minulla on tästä ihan dataakin, sillä aloin reilu vuosi sitten pitää kirjaa myynneistä nähdäkseni, kuinka paljon tavaraa liikkuu ovesta ulos. 

Merkkaan kännykän muistioon (ylläri!) ylös myyntiartikkelin ja siitä saamani hinnan, mukaan lukien kirppisryhmien kautta lahjoittamani tavarat. Ainoastaan Kierrätyskeskukseen tai vastaanottokeskuksiin meneviä kamppeita en ole lähtenyt yksilöimään sen tarkemmin. Vuoden 2016 aikana 61 vaatekappaletta, astiaa, soitinta ja tarve-esinettä löysi uuden omistajan lähinurkilta. Tälläkin hetkellä ilmoituksia on vetämässä parisenkymmentä.

En tiedä onko lukema paljon vai vähän, mutta karsimisprojektin kannalta lieneekin olennaisempaa se, tuleeko tavaraa enemmän sisään kuin lähtee ulos. En ole uskaltanut pitää kirjaa ostoksista, sillä niiden suhteen on vaikeampi vetää rajaa mikä kaikki lasketaan. Oikeasti voisi olla kiinnostavaa seurata kuinka paljon vuoden mittaan tulee hankittua vaatteita, sisustustarvikkeita, kotitalousjuttuja ynnä muita. Kaappien täyttymistahdista päätellen virta on vielä aika vuolas kotiin päin.

Pikkurahalla-blogissa oli mielenkiintoinen juttu garderobin kokoamisesta ja vaatteiden kulutuksesta. Suomalaiset käyttävät keskimäärin 1100-1200 euroa vuodessa vaatteisiin ja kenkiin. Luku tuntuu ensi alkuun isolta, mutta hankintojen kertyessä hiljalleen vuoden mittaan, ei kuukaudessa tarvitse käyttää kuin noin sata euroa. Esimerkiksi talvitakin päivitys nostaa summan helposti yli keskiarvon.

Kävin tietysti Pivo-sovelluksessa laskeskelemassa omaa kulutustahtiani ja alkuvuoden osalta näyttää siltä, että keskikulutukseni jää himpun verran keskivertoa pienemmäksi. Tänä vuonna olen kuluttanut vaatteisiin reilut 300 euroa, mukaan lukien lastenvaatehankinnat, mikä tuntuu kohtuulliselta. En voi väittää, että kaikki lapsille hommatut releet olisivat olleet ehdottoman tarpeellisia, puhumattakaan omistani, mutta olen tyytyväinen ostosten laatuun sekä siihen, mistä olen ne hankkinut. Kotimaisuus on minulle yhä tärkeämpi arvo, joten ainakin heräteostokseni kannattelevat suomalaista vaateteollisuutta.

Mainitsemassani blogipostauksessa käsiteltiin myös vaatteiden elinkaarta - yleisin syy vaatteesta luopumiseen on sen rikkoutuminen. Lähtökohtaisesti pidän hyvänä asiana vaatteen kuluttamista loppuun, mutta valitettavasti aina sen eteen ei tarvitse nähdä erityisesti vaivaa. Ostimme syksyllä eskarille puuvillasukkahousut miekkosen hartaasta toiveesta. Paketissa oli kahdet byysat, joista kummatkin olivat rikki ensimmäisen käytön jälkeen. Sinnikkäästi korjasin reiät, mutta kas - seuraavalla käytöllä ne olivat jälleen auki tai jonnekin oli tullut uusi.

Omat vaatteeni kestävät yleensä aavistuksen paremmin, sillä en yhtä aktiivisesti konttaile lattioilla, kiipeile ja remua. Sen sijaan vaatteeni kutistuvat hiljalleen pesuohjeen mukaisista pesuista huolimatta, saumat kääntyvät vinoon ja materiaalit nyppyyntyvät. Suomen ympäristötutkimuskeskuksen ja Kuluttajatutkimuksen mukaan epäsopiva koko, kuluneisuus ja pesussa pilalle meneminen olivatkin sitten niitä seuraavaksi yleisimpiä syitä vaatteen käyttämättä jäämiselle. Kyllästyminen tuli vasta kuudentena listalla.

Omalla sumealla logiikallani on siis hyvä asia, jos vaatteet pysyvät hyvänä niinkin pitkään, että ne kerkeää myydä eteenpäin, jopa pariin kertaan. Jos kulutusta haluaa hillitä, kirppisostokset eivät ole huonoin idea, sillä ne ovat läpäisseet jo useamman seulan eli selvinneet rikkoutumatta, säällisessä kunnossa seuraavalle käyttäjälle.

Alkuperäiseen kysymykseen palatakseni, karsiminen ei itsessään takaa, että ostohalut vähenevät, mutta ainakin se tekee näkyvämmäksi ongelman juuren eli sen, miksi koti tai puvusto ei inspiroi. Omalla kohdallani heräteostokset ovat vähentyneet ja nykyisin vaadin parempaa laatua hankinnoiltani. Tiedän jo aika hyvin vaikka vaatekappaletta hiplatessa, miten materiaali käyttäytyy pesuissa tai imee itseensä hikeä. Huteja tulee vähemmän.

Liikkukoon tavara siis minun puolestani, kunhan se tuottaa aidosti iloa ja kestää myös seuraavaan käyttöön.