Facebookin ihanaiseen KonMari-ryhmään jaettiin eilen kuva, jossa vilahti marittajan uskollinen kumppani, Tukieläin. (Hei vaan sinä eläimen onnellinen omistaja jos tunnistat itsesi!)

Kuva muistutti siitä, että kukaan meistä ei ole saari eikä karsimisprojekti aina kohdistu vain omaan valtakuntaan. Saanen siis esitellä maritustani sivusta, takaa ja joskus keskeltä seuraavat kotijoukot - tapaa Tukitaapero, Puoliso ja Eskari.

Tukitaapero osallistuu innolla projektiin, etenkin jos se avaa uusia sfäärejä vaatekaappiin tai jopa työhuoneen paratiisin portit. Tukitaapero purkaa mielellään siististi pakattuja Ikea-kasseja ja kuskailee kierrätyskamppeita ympäriinsä hyläten ne lopulta vessan lattialle tai sohvan alle. Tukitaaperon ansiosta tiettyjen vaatekappaleiden kohtaloa on tullut pohdittua moneen otteeseen. Taapero saa paljon anteeksi olemalla järjettömän iloinen lapsi.

Taapero ja Eskari lajityypillisissä puuhissa.

Puoliso on ultimaattinen makutuomari, jolta varmistetaan tuottiko tämä nyt iloa vai ei ja mitä minä mahdoinkaan ajatella. Puolison tulee paha mieli jos jotain hävittää salaa eli kodintavarat käyvät ehdottomasti arvioitavana myös hänellä. Toisinaan hänet saa innostettua karsimaan omia kamppeitaan, mutta pystyviikkausta emme ole Puolisolle vielä esitelleet. Tarve olisi, sillä järjestelmällisyys ei kuulu hänen hyveisiinsä.

Eskari on maritusprojektin kriittisin arvioija. Hänelle on sinänsä melko yhdentekevää mitä äiti hävittää, kunhan se ei koske leluja tai Dinokopteria. Dinokopteri on Clasulta joskus ostettu sukkienkuivausteline, joka hyvällä mielikuvituksella lennättää myös muovidinosauruksia seikkailuista toisiin. Eskari yrittää joskus jalomielisenä karsia pehmoeläimiä, mutta lopulta ketään ei kuitenkaan hylätä. Eskarin kunniaksi on sanottava, että pystyviikkauksen jäljiltä vaatekaappi on edelleen esimerkillisen siisti, vaikka hän valitsee aamuisin itse vaatteensa. Eskari on myös mainio jätteiden lajittelija jo nuorelta iältä.

Pystyviikattu Puoliso.

Projektin suurin vastus ja jäärä olen luonnollisesti minä itse. Taapero ei vielä osaa kaipailla omia vanhoja vaatteitaan, minä tietenkin senkin edestä. Itsehän kamppailen edelleen haluamisten maailmassa kuin lapsi ikään ja joutunen käsittelemään pieneksi jääneet vauvavaatteet siellä muistoesineiden tunnekategoriassa. Puolisolla on joitain pinttyneitä hamsteritaipumuksia, mutta vuosien myötä hän on harjaantunut luopumaan ihan kiitettävästi. Eskari haluaa valita jo pitkälti omat vaatteensa, joten häntä voinen opastaa hienotunteisesti kulutuksen ihmeelliseen maailmaan. Tulevalle sukupolvelle toivon kehittyvän nykyistä eettisemmän ja ekologisemman tavan elää.


Ps. Dinokopteri löytyy Kierrätyskeskuksen säkistä, mutta sitä ei kerrota enää Eskarille! Kuivaustelineparalla leikitään vain sen ollessa pudotusuhan alla, joten nyt se saa mennä.

<3